Terveisiä

Sukuseuramme uutena varapuheenjohtana minulla on suuri ilo ja kunnia lähestyä rakkaita sukulaisia tällä kovin uudenaikaisella tavalla. Tarkoitukseni on kirjoitella kuulumisia ja aatoksia aina silloin tällöin. Lienee parasta aloittaa koordinaateista. Olen juuri muuttanut Hampuriin ja Hampurin yliopiston Sosialitaloustieteen laitokselle ryhtyäkseni ponnistelemaan tutkimuksen parissa oikein tosissani. Olen siis virkavapaalla Helsingin professorin virastani Tekesin rahoituksella. Kiitos Tekesille! Ja täältä Saksasta sitten kirjoittelen tänä lukuvuonna.

Enpä vain tiedä kuinka matkustavaisia Airaksiset ovat yleensä olleet, vaikutelmani on ettei suvusta kovin suuria seikkailijoita löydy. Isäni kehui kayneensä Neustoliitossa, mutta vain sodan aikaan. Enkä usko että mamma ja pappa eli Ella ja Toivo Airaksinen koskaan kävivät ulkomailla -- ei edes Uumajassa joka sentään on Vaasan naapurissa. Eikä Esa veljenikään ole kovin kiinnostunut Vaasa ulkopuolisesta maailmasta. Ehkä minunkin olisi vain pitänyt pysyä Vaasassa?

Tutkimukseni aiheena on henkilökohtainen turvallisuus ja turvallisuuden tunne. Kiinnostava aihe siis ja erittäin ajankohtainen. Kouluissa on jo oppiaineine nimeltä terveystieto ja kohta varmasti myös turvallisuustieto. Terveystieto on muuten ylioppilaskirjoituksissa tosi suosittu aine. Turvallisuus on kuitenkin yhtä tärkeää kuin terveys ja jokaisen ihmisen perusoikeus.

Ottaa toki aikansa ennen kuin pääsen kirjoittelemaan turvallisuudesta. Toinen kirjaprojekti johon olen kustantajani (Johnny Kniga/WSOY) painostuksesta ryhtymässä, on jätteen filosofia. Maailma hukkuu jätteeseen, joten siitä olisi varmasti hyvä kirjoittaa oikein kirja. Vaikka likaista homma olisikin. Tarvitsen uuden kirjaprojektin nyt kun "Parasta kaikille" on ilmestynyt ja Helsingin kirjamessut taas käyty (hirveästi ihmisiä paikalla, melkein alkoi ahdistaa).

Muuten, isoisäni Toivo oli Lassila & Tikanojan miehiä. Ihmettenpä mitä hän sanoisi jos tietäisi mikä on hänen työnantajansa nykyinen toimenkuva: jätekuski. Taidan omistaa uuden kirjani Toivolle. Kuinka hienosta kangaskaupasta ja -tukusta, jossa äitini Hilkkaja isän veli Taunokin olivat töissä, voi tulla paskakuski? Elämä on yllättävää. Oli siellä töissä myös kummitätini ja -setäni Essi ja Uuno Lakanen. Eivät hekään uskoisi.

Joten sen verran työasioista, jotka tietysti kunnon protestanttisen työetiikan mukaan on ensin pantava kuntoon. Sitten on aikaa harrastuksille, kuten sukuseuramme. Siellä uudet tuulet alkavat puhaltaa ja toivottavasti puhaltavat myös toiminnan isoon liekkiin. Tärkeä rooli tulee olemaan uusilla kotisivuilla ja niiden mahdollistamalla yhteydenpidolla. Olisi tietysti hauska lukea myös kommentteja. Ja hymyillään kun tavataan.